Miten meni rakennuttajainsinöörin vuosi?

Tammikuun alussa minulle tuli vuosi täyteen rakennuttajainsinöörinä Hoivatiloilla. Blogissani Rakentaminen on kiehtonut minua aina kerroin, miten päädyin rakennuttamisuralle.

Vuosi meni kirjaimellisesti töiden merkeissä. Vuoden aikana valvoin neljä päiväkotia, jotka sijaitsivat Kotkassa, Kouvolassa, Kirkkonummella ja Kaarinassa. Hoivassa valvoin Hoivatilojen sadannen hankkeen Keravalla, jonne valmistui kehitysvammaisten palvelutalo sekä pari muuta kohdetta Lohja-Nurmijärvi-akselilla. Tällä hetkellä valvonnassa on vajaa kymmenen kohdetta Pori-Lahti-akselilla. Opel on liikkunut ketterästi Etelä-Suomessa. Kilometrejä mittariin on jo kertynyt lähes 50 000.

Viime vuoden aikana olen päässyt sisään rakennuttamisen työtehtävien laajaan kirjoon. Työ on vastannut odotuksiani kaikin puolin, mikä on ollut hieno huomata. Minulle ei sopisi pelkkä istumatyö toimistossa neljän seinän sisällä. Työssäni ehdottomasti parasta on työmailla kiertäminen ja mikäs sen parempaa, että työmaapäiviä tulee viikossa keskimäärin kolmesta neljään. On hienoa päästä näkemään työmaan konkreettinen eteneminen, ratkaista ongelmatilanteita paikan päällä ja nähdä erilaisten kohteiden valmistuminen.

Toinen työn parhaista puolista ovat ihmiset. Työnkuvassani olen tekemisissä ihmisten kanssa päivittäin niin toimistolla, työmailla kuin puhelimitse ja sähköpostin välityksellä. Ihmiskontaktit pyörivät pääsääntöisesti tiedonvälityksen ja ongelmanratkaisun ympärillä. Jokainen päivä on erilainen eikä tylsiä päiviä tule.

Kulunut vuosi on ollut minulle henkilökohtaisesti paras työvuoteni. Tämä juontaa juurensa siitä, että pääsen hyödyntämään työssäni omia vahvuuksiani päivittäin ja että meillä on töissä huipputyyppejä. Pidän työstäni ja joka päivä on kiva mennä töihin. Uskonkin, että vuosi 2018 tulee olemaan vielä edellistäkin parempi. Kannustan kaikkia mahdollisuuksien mukaan etsimään työtä, jossa pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja myös toteuttamaan itseään. Silloin työkään ei tunnu työltä!

Rakennuttamisterveisin
Lauri Karhunen