Blogi | 2.5.2018 | Paula Marttinen

Elinkaarimalli monelta kantilta

Sain kimmokkeen blogiini kahdesta syystä. Ensiksi Suomen yrittäjät tai ainakin osa sen paikallisjäsenistä ovat huolissaan siitä, että hankkeiden koon kasvaessa kaikilla paikallisilla yrityksillä ei ole todellista mahdollisuutta olla mukana tarjoamassa elinkaarimallin mukaista rakennushanketta. Toiseksi kunnilla pitää jatkossa olla riittävästi tietoa kaikista vaihtoehtoisista rakennushankkeen rahoitus- ja toteuttamisvaihtoehdoista, jotta ne voisivat tehdä harkittuja ja oikeita päätöksiä hankkeiden toteuttamiseksi.

Mistä on kysymys?

Kun katsoo esimerkiksi koulurakentamisen osalta viimeisimpiäkin kilpailutettuja hankkeita, on yrittäjien esittämä huoli ihan aiheellinen. Kilpailutusten ennakkokriteerit, esimerkiksi liikevaihto- tai referenssivaatimukset, estävät usein pienempiä rakennusliikkeitä yksin osallistumasta hankintakilpailutukseen. Tämä on väistämättä johtanut tai johtamassa tietynlaiseen ”keskittymiskehitykseen”. Muutamat suuremmat rakennusliikkeet ylläpitokumppaneineen jakavat keskenään elinkaarihankkeiden markkinaa. Tällä kehityksellä voidaan ainakin lähtökohtaisesti ajatella olevan negatiivisia vaikutuksia paikalliseen yritystoimintaan.

Toinen iso haaste tällä hetkellä liittyy hankinta- ja kilpailutustapojen valintaan ja neuvontamenettelyyn. Ollaan ajautumassa tilanteeseen, jossa entistä useampi kunta päättää toteuttaa rakennushankkeensa leasing-rahoitteisena elinkaarihankkeena. Kun aikaisemmin kunta rahoitti koulukiinteistöt itse taselainalla ja omaan taseeseensa, ollaan nyt siirrytty tilanteeseen, jossa taseriskit siirtyvät mallivalintojen kautta leasing-yhtiölle. Kuntien kannalta keskeisin rahoittaja on Kuntarahoitus. Onko sekään hyväksi, jos kuntien taseriskit siirtyvät pääsääntöisesti ja lähes poikkeuksetta niiden omistaman rahoitusyhtiön taseeseen joko suoraan tai jälleen rahoitettuina?

Olen keskustellut usean asiantuntijan kanssa tilanteesta ja poikkeuksetta he ovat huolissaan käynnissä olevasta ”keskittymiskehityksestä”. Yrittäjäjärjestöt pitävät elinkaarimallia ongelmallisena, mikä harhakäsitys on syytä oikaista. Elinkaarimalli sinänsä ei ole ongelmallinen, vaan varsin erinomainen vaihtoehto julkisen investointipaineen helpottamiseksi. Kysymys on enempi siitä, että tarpeeksi monipuolisella vaihtoehtojen harkinnalla annetaan aito mahdollisuus myös vaihtoehtoisille rahoitusmalleille ja yritysten muodostamille ryhmittymille olla mukana tarjoamassa rakennushankkeita. Olen antanut tämän palautteen myös niille tahoille, jotka tällä hetkellä ovat keskeisiä kuntien hankintojen konsultoijia.

Mikä ratkaisuksi?

Totta kait minulla on myös ”oma lehmä ojassa”. Toimiessani Hoivatilojen koululiiketoiminnasta vastaavana palvelupäällikkönä olemme lanseeranneet Hoivatilojen investointivapaan Domino-koulun. Tarjoamme kunnille Domino-koulun toteutettavaksi Hoivatilojen elinkaarimallilla. Olemme pitkäaikainen kiinteistöjen vastuullinen omistaja. Malli perustuu vuokrausperiaatteeseen. Tästäpä siis ilmeinen huoli. Markkina jatkaa keskittymistään, mikäli kunnille ei synny riittävää näkemystä ja mahdollisuutta vertailla vuokra- ja leasing-malleja aidosti keskenään. Tämä aito vertailu on mahdollista vain todellisessa tarjoustilanteessa.

Siksipä esitänkin tässä toivomuksen ja näkemyksen, että entistä useammassa kunnanvaltuuston kouluhanketta koskevassa päätöksessä tulisi olla vähintäänkin seuraavan sisältöinen lause:

XXX koulukeskus toteutetaan elinkaarihankkeena leasing- tai vuokramallilla. Päätös toteutusmallista tehdään lopullisten tarjousaineistojen käsittelyn yhteydessä.

Näin mahdollistetaan kunnille aito mahdollisuus vertailla eri toteuttamismahdollisuuksia ja avataan markkinaa kaikille toimijoille. Pidän myös hankintalain mukaista kilpailullista neuvottelumenettelyä hyvänä toteuttamistapana erityisesti kouluhankkeissa.

Oikaisen osaltani sen käsityksen, että elinkaarimalli olisi ongelmallinen. Päinvastoin. Taitavasti kilpailutettuna ja oikeaan osuneilla valinnoilla meillä on tulevaisuudessa entistä paremmat mahdollisuudet tehdä entistä parempia hankkeita. Ja vaikka edellä mainittuja pieniä ”säätöongelmia” hankkeiden toteuttamisessa onkin, olen tyytyväinen siihen, että meillä Hoivatiloilla on hyvä yhteys markkinaan ja olemme mukana jo nyt tekemässä / valmistelemassa elinkaarihankkeita kesken olevissa tarjouskilpailuissa ja tässä mainitulla omalla mallillamme. Hankkeissamme työtä saa useampi paikallinen ja pienempi yritys. Tähän on hyvä pyrkiä myös paikallisten yritysvaikutusten kannalta.

Edellinen Seuraava