Johtajuus on luottamusta ja luottamista
Olin 27-vuotias nuori mies aloittaessani ensimmäisessä toimitusjohtajapestissä. Opiskelujen jälkeistä työuraa oli tuolloin takana vasta noin neljä vuotta. Rohkea ja ennakkoluuloton valinta kyseisen yhtiön hallitukselta, sanoisin. Tein alkutaipaleella nuoruuden innostuksessa paljon virheitä. ”Tiesin” liikaa, mikromanageerasin, keskityin asioihin ihmisten sijaan jne. Toisaalta yritin ottaa monista ”törmäyksistä” myös opiksi. Nyt toimarikokemusta on kertynyt jo hieman enemmän. Edelleen koen, että on paljon keskeneräisyyttä ja opittavaa. Opintomatka on kesken ja ehkäpä hyvä niin.
Olen lukenut viime viikkoina Alf Rehnin tuoretta kirjaa ”Johtajuuden ristiriidat”. Työuran aikana olen lukenut kymmeniä johtamisen kirjoja, joista monista en muista mitään. Rehnin kirja on erilainen. Rakenteena on lyhyet ja napakat luvut, jotka sisältävät runsaasti esimerkkejä elävästä elämästä. Ristiriitaisesti otsikoituja lukuja tyyliin: luku 5. Johtajuus on nopeaa ja luku 6. Johtajuus on hidasta.
Kirja jätti jäljen. Se pysäytti minut pohtimaan omaa johtajuuttani ja toimintamallejani. Herätänkö luottamusta, osaanko luottaa, olenko luottamuksen arvoinen? Lainaus kirjasta:
Jotta saisit ihmiset seuraamaan sinua omasta vapaasta tahdostaan, sinun täytyy rakentaa luottamusta, osoittaa osaamista, kertoa tarina visiostasi…
Olen Alf Rehnin kanssa samaa mieltä, että johtaminen ristiriitainen laji. Se on ennen kaikkea erilaisten ihmisten kanssa toimimista ja aikaansaamista. Se tekee lajista haastavan. Me jokainen olemme erilaisia. Lohdullista on kuitenkin, että johtajan tehtävästä selviäminen ei vaadi yliluonnollisia kykyjä. Viime kädessä kysymys on toisen ihmisen arvostamisesta tasavertaisissa kohtaamisissa, tukemisesta ja kannustamisesta. Sitähän me jokainen odotamme ja arvostamme.