Julkinen ja yksityinen samassa veneessä
Kuluva vuosi on ollut monella tapaa erikoinen. Koronapandemian vaikutukset ja seuraukset ovat merkittäviä. Joudumme aiempaa perusteellisemmin pohtimaan, miten tuotamme fiksusti hyvinvointiyhteiskunnan palvelut rajusti velkaantuvassa Suomessa.
Ravistelevia asioita ovat olleet myös niin sanottu hoivakohu ja yksityisen päivähoidon haasteet. Harmillisia ja ei-toivottuja tapahtumia on seurannut tunnepitoisia reaktioita. Keskustelujen ikävimpiä piirteitä on, että yksityiset palveluyritykset leimataan usein ahneiksi voitontavoittelijoiksi, ja äärimmillään nollataan niiden tuoma lisäarvo yhteiskunnalle. Tämä lähestymiskulma ei kestä analyyttista tarkastelua.
Olen seurannut läheltä yksityisten sote-palveluiden ja päivähoidon etenemistä vuosikymmenen ajan. Toimialalle on syntynyt uusia yrityksiä, pienempiä ja suurempia, sekä niiden myötä paljon työtä ja toimellisuutta.
Kunnille yksityiset palveluntuottajat ovat tarjonneet aidon, nopean ja kustannustehokkaan vaihtoehdon. Uusille asuinalueille, kasvaviin kuntiin ja palvelutarpeisiin on tarvittu nopeasti palveluja ja tiloja. Usein ainoa keino on ollut se, että yksityinen sektori ottaa haasteen vastaan ja toteuttaa palvelut ja investoinnit.
Näin kunta on pystynyt tarjoamaan hyvät palvelut tyypillisesti 15–30 % edullisemmilla ”tuotantokustannuksilla”. Ajan saatossa muun muassa palkka- ja vuokrakulut ovat nousseet. Palveluista maksettava korvaustaso ei ole seurannut todellista kustannusten nousua, ja on syntynyt epäsuhta. Yritykset ovat ajautuneet taloudellisiin vaikeuksiin. Voittoa tai tulevaisuuspuskuria ei ole päässyt kertymään. Samaan aikaan on voinut olla haasteita johtamisessa ja kasvun hallinnassa. Seuraukset ovat karuja.
Valtaosa yksityisistä toimijoista on laatutietoisia ja liikkeellä terveellä arvopohjalla, mutta valitettavan harva on kyennyt rakentamaan kannattavaa ja kestävää liiketoimintaa. Kannattavuuden tavoittelussa on tehty myös selkeitä virheitä, vaikkapa rimanalituksia henkilöstöasioissa. Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että henkilöstö- ja laatuhaasteita on myös julkisella puolella. Valvontaa ei tosin sinne tehdä samalla huolellisuudella kuin yksityiselle. Ongelma on yhteinen ja ratkaisujakin on haettava yhdessä – syyttelyn sijaan. Tässäpä sote-uudistajille haastetta!
Julkinen sektori on tulevina vuosina poikkeuksellisen vaativissa taloushaasteissa. Yksityinen ja kolmas sektori tarjoavat todellisen lisäarvon ja vaihtoehdon kunnan omalle palvelutuotannolle. Nyt tarvitaan entistä tiiviimpää yhteistyötä. Ilman yrittäjiä ja yrityksiä ei maamme selviä. On välttämätöntä soutaa yhteistä venettä samaan tahtiin. Haaksirikkoja ei halua kukaan.