Palveluasuminen: vanhakin ihminen haluaa palveluita

Kirjoitin aikaisemmassa blogissani, että kukapa ei haluaisi asua kotonaan myös elämänsä ehtoo puolella oli se sitten palvelukoti tai kotikoti.

Toiset pärjäävät kotona kotihoidon turvin pitkään, mutta heilläkin on usein tarve siirtyä palveluasumisen piiriin jossain vaiheessa. Toisaalta vaikka asuminen yksin kotona olisikin mahdollista ryhmäkotiasumisen sosiaalinen puoli tuo mm. turvallisuutta monen ikäihmisen elämään. Usein palvelukodit rakennetaan kuitenkin taajamien reunoille kauas palveluista, vaikka keskusta-alueet kiinnostavat hoivaoperaattoreita yhä enemmän ja enemmän.

Elinkaariajattelua palveluasumiseen

Tänä päivänä monia kiinnostaa ns. elinkaariasuminen, jossa ”palvelutaloon” voidaan muuttaa jo siinä vaiheessa, kun asumiseen ei tarvitse vielä mitään erityistukea, vaan asuminen on tavallista vuokra-asumista palvelutaloympäristössä. Palvelua saa siinä määrin, kun sitä tarvitsee ja haluaa. Kun kunto mahdollisesti heikkenee, voi palvelua lisätä oman tarpeen mukaan. Palvelu tulee sinun luoksesi eikä toisin päin. Tarvittaessa vanhus saa samassa asunnossa myöhemmin myös tehostettua palvelua ilman, että hänen täytyy muuttaa muualle palvelun perässä. Tämä pienentää kynnystä muuttaa palvelukotiin, kun siellä saa asua omilla ehdoillaan.

Palveluasumisen tulevaisuus lieneekin lähempänä kaupunkien ja taajamien keskustoja, mistä löytyy elämää ja palveluita. Myös kauppakeskusten yhteyteen rakennettavat palvelutalot ovat myös yleistymässä, kun ottaa huomioon Suomen ilmaston ja huonot kelit. Kauppakeskuksessa huonommin liikkuvakin pystyy liikkumaan ja hoitamaan asioitaan, kun ei tarvitse jännittää loskakelejä ja jäisiä katuja. Toisaalta omaisten kanssa voi käydä kahvilla vaikka Starbucksissa ja vierailun voi kätevästi yhdistää shoppailureissuun tai elokuvissa käyntiin.

Miksi viedä hoivaa tarvitsevia syrjäseuduille, kun voimme pitää seniorit ja vanhukset yhteiskunnan palveluiden parissa! Kiinnostaako jatkokeskustelu aiheen ympäriltä. Jos, niin ota yhteyttä!