Pysyvästä tilapäistä vai tilapäisestä pysyvää?
Toimiva palveluverkko on kuntalaisille tärkein asia. Palveluverkkoratkaisuilla vaikutetaan kunnan asukkaiden palvelujen laatuun, määrään ja tietysti myös hintaan. Kuntalaisen kannalta toimivat palvelut on vastine kerätyille veroille.
Palveluverkko pyritään suunnittelemaan ja kehittämään ennakoivasti olemassa olevan tiedon perusteella. Osa palveluverkkoon vaikuttavista muutostekijöistä on ennustettavissa hyvinkin tarkasti. Kaikki ei kuitenkaan aina mene niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Elämä on täynnä sattumuksia ja yllätyksiä – vain muutos on loppujen lopuksi pysyvää.
Kuntien vuoden 2018 talousarvioihin sisältyy kasvava huoli siitä, miten kaikki tarvittavat investoinnit ovat toteutettavissa. Huoli koskettaa sekä uus- että korjausinvestointeja. Korjausvelka ei kohdistu pelkästään palveluverkkoperusteisiin palveluihin, kuten kouluihin ja päiväkoteihin, vaan myös kuntalaisten kannalta tärkeään perusinfraan, kuten vaikkapa katuihin ja teihin.
Koulujen ja päiväkotien osalta tilanne näyttää entisestään pahemmalta. Tästä yhtenä osoituksena on kasvava määrä väistötilojen ja tilapäisten ratkaisujen hankintaan tähtääviä kilpailutuksia. Tilapäiseksi nimettyjen ratkaisujen osalta pisimmät tarjouspyyntöihin sisältyvät vuokra-ajat ovat jo kymmenen vuotta ja siihen vielä viisi vuotta optiona. Onko siis tilapäisestä tulossa pysyvää? Siirretäänkö näiden ratkaisujen myötä ongelmaa vain tuonnemmaksi?
Yksi osa ongelmaa on se, että samaan aikaan, kun rakennuslupien ehdot kiristyvät, joutuvat kuntien rakennustarkastajat pohtimaan tilapäiseksi tarkoitetun rakennuksen luvitusta pysyvien ratkaisujen tekemiseen tähtääviä vaatimuksia soveltaen. En väitä sitä, etteikö tilapäinen rakennus voisi kestääkin pitempään, kuin mitä ajatus alun perin on ollut. Väitän kuitenkin, että esimerkiksi koulupuolella uuden opetussuunnitelman tavoitteet eivät toteudu, jos tilat eivät anna siihen mahdollisuuksia. En myöskään väitä, etteikö tilapäisiä väistötiloja todellakin tarvittaisi tilanteissa, joissa tilojen kunto ei kerta kaikkiaan mahdollista esimerkiksi koulunkäyntiä.
Valintoja on tehtävä
Kunnanjohtajana ollessani saatoin joissakin tilanteissa itsekin ajatella nykyisestä käsityksestäni poiketen. Tilapäisillä ratkaisuilla siirsin parempaa ja pysyvämpää ratkaisua tuonnemmaksi päivähoidon palvelutarvearvion epätarkkuuteen tai investointimäärärahojen riittämättömyyteen vedoten. Tällainen valmistelu tai ajattelutapa jakoi myös luottamushenkilöiden mielipiteet ja kunnanjohtaja altistui arvostelulle ja kritiikille. Tunnustan kuitenkin ottaneeni esittelijänä sen aikaisen kannan tiedostaen myös asian kääntöpuolen. Ilman hyviä, uusia ratkaisuja pelitilanne ei tuolloin, eikä vielä nykyisinkään mahdollista kunnalle kaikkea kaunista ja viittä hyvää.
Kuntien valintatilanteita helpottaaksemme olemme Hoivatiloilla hakeneet ratkaisua edellä kuvattuun pulmaan kahta kautta: ymmärtämällä kunnan investointimahdollisuuksien rajallisuuden ja olemalla rahoitusratkaisujen kautta aito kuntien kumppani. Kehitämme koulukonseptia ja rakennuttamisprosessia niin, että tilapäinen voidaan helposti ja vaivattomasti korvata pysyvällä. Näin ollen voidaan leikillisesti ja kuvainnollisesti sanoa, että pysyvästä voikin tulla ”tilapäistä” ja tässä mielessä tilapäisen korvaava ratkaisu.
Ratkaisumme DOMINO-koulu
Lanseerasimme vuoden 2017 Kuntamarkkinoilla Hoivatilojen elinkaarimallilla toteuttavan, investointivapaan koulun. Kunta on vuokralaisena ja Hoivatiloilla on pitkäaikaiseen omistajuuteen perustuva huolto- ja ylläpitovastuu tiloista. Hoivatilojen investointivapaa DOMINO-koulu on suoraviivainen, olosuhteisiin joustava ja muuntuva ratkaisu kuntien ja kaupunkien tarpeisiin. DOMINO-konsepti korostaa tekemällä oppimista (DO), välittämistä (MIND) ja hetkessä elämistä (NOW). DOMINO-koulu rakentuu moduuleista, joita voidaan varioida sisällön ja paikan mukaan joustavasti 1-3-kerroksen välillä. DOMINO-koulussa toteutetaan monipaikkaista oppimista, jolloin oppimisen eri tavat sijoittuvat luontevalla tavalla oppimaiseman eri osiin tilojen käyttötarkoituksen mukaisesti.
Tuotteistamisen avulla opetussuunnitelman tavoitteet on lähtökohtaisesti käännetty modulaariseksi tyyppikouluksi. Juuri modulaarisuus ja tyypittely tekevät pysyvästäkin ratkaisusta helposti toteutettavan ja kaikin puolin hyväksyttävän. Pidämme tärkeänä henkilöstön osallistumista ratkaisun ”tuunaamiseen” ja oman koulun toiminnallisen sisällön virittämiseen. Olemme nopeuttamassa perinteistä hankesuunnittelua vaarantamatta sen lähtökohtaisia ajatuksia.
Koulurakennuksista tulee yhteisöjen toiminnallisia keskuksia. Tällainen kehitys edellyttää sitä, että mahdollistetaan rakennusten tehokkaampi ja monimuotoisempi käyttö. Muunneltavat tilaratkaisut ja varustelu ovat tätä päivää. Näkemykseni mukaan mikään tilapäinen ei voi muodostua yhteisölle niin tärkeäksi, että se alkaisi ohjata yhteisön toimintaa. Mikään yhteisö tai sen osa ei myöskään tee kovinkaan helposti ratkaisuja ja päätöksiä tilapäiseen perustuen. Yhteisöllisyyden nimissä ja sitä korostaen on siis tärkeää tehdä sellaisia tiloja, että yhteisö voi helposti kyseisen investoinnin hyväksyä ja hyödyntää sitten tiloja täysimääräisesti oman yhteisöllisyytensä lisäämiseksi.