Terve koulu osaksi hoivaa ja tilojen tarinaa

Lukija sallinee pienen sanaleikin blogikirjoitukseni otsikossa. Olen tarkoituksella kirjoittanut erikseen ”hoiva” ja ”tila”. Pohdin blogissani, mikä yhdistää hoivaa ja tiloja?

Hoiva on kaikille meille jo lapsuudestamme tuttu asia. Meillä on omakohtaisia kokemuksia hoivan saamisesta ja antamisesta. Keskinäinen hoiva tuottaa hyvinvointia meille yksilöinä ja yhteisöjen jäseninä. Jo ensimmäisestä elinpäivästä alkaen kokemuksemme muokkaavat aivojemme vuorovaikutustilanteita käsitteleviä alueita ja rakenteita. Hyvien tulosten saavuttamiseen vaikutetaan kehittämällä niin toimintaympäristöjä kuin ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita.

Mitä yhteistä hoivalla ja koululla?

Hoivakokemus sanana voidaan kytkeä kaiken ikäisten ihmisten hyvinvointiin päiväkodeista ikääntyvien ihmisten palveluihin. Hyvä hoivakokemus syntyy ammattilaisen ja asiakkaan välisen vuorovaikutuksen ohella asiakkaiden keskinäisten vuorovaikutussuhteiden ymmärtämisestä ja hyödyntämisestä. Mitä tämä kaikki tarkoittaa koulutyön ja nykyaikaisten oppimisympäristöjen näkökulmasta? Hyvä oppimiskokemus syntyy opettajan ja oppilaan välisestä toimivasta vuorovaikutussuhteesta. Oppilaat oppivat myös toisiltaan. Oppimisympäristöjä kehittämällä saavutetaan parempia oppimistuloksia.

Hoivakokemukseen liittyen voidaan viitata eräisiin muihin käsitteisiin kuten kasvatus, opetus ja ohjaus. Voidaanko siis hoivakokemuksen käsitettä laajentaa puhumalla kasvatuksellisesta hoivasta tai opetuksellisesta hoivasta? Opettaminen, opettajan työ ja oppiminen voidaan tulkita välittämisenä ja sellaisen hoivan antamisena, jolla varmistetaan lapsen hyvinvointi, positiiviset oppimiskokemukset ja koulutyön hyvät tulokset. Uuden opetussuunnitelman näkökulmasta on erityisen olennaista kytkeä tällaisen ajatuksen taustalle vaatimus terveestä ja toimivasta oppimisympäristöstä.  Tässä ollaankin sitten jo lähellä tila-käsitettä ja mietitään nykyaikaisen ja terveen koulun tiloille asetettavia vaatimuksia ja oppimista tukevia käytännön ratkaisuja.

Koulutyö jatkuvassa muutoksessa

Uuden opetussuunnitelman perusteissa on huomioitu laajasti yhteiskunnan muutoksia ja näiden aiheuttamia vaatimuksia opetustyöhön ja oppimiseen. Hyvät oppimistulokset edellyttävät perusteellisesti ymmärrettyä oppimisprosessia ja opetussuunnitelman tavoitteita tukevia oppimisympäristöjä. Yksilöllisyys ja erilaisuuden merkitys korostuvat entistä enemmän oppimisessa ja oppimistuloksissa. Opettajasukupolvi on vaihtumassa ja uusilla, vastavalmistuneilla opettajilla on uudet lähtökohdat omaan opetustyöhönsä. Ajanmukaiset ja toimivat ratkaisut ja oppimisympäristöt edesauttavat opettajan työtä.

Hoiva ja terveys ovat rinnakkaisia käsitteitä. Hyvään hoivaan kuuluu terve ympäristö. Tästä johtaen hyvät oppimistulokset on mahdollista saavuttaa vain terveessä ympäristössä. Hyvinvoiva työyhteisö tuottaa hyviä tuloksia. Sama pätee kouluyhteisöihinkin. On siis erinomaisen tärkeää, että uudet koulut ovat ”terveitä kouluja” ja tarjoavat koko yhteisölle – opettajille, oppilaille ja muulle henkilökunnalle – kaikin tavoin turvallisen työ- ja oppimisympäristön.

”Paras on hyvän vihollinen”

Yhteiskunnan tehokkuus- ja taloudellisuusvaatimukset ovat koulurakentamisen näkökulmasta aivan oma lukunsa. Lapselle ei välttämättä tarvitse tuputtaa kaikkea. Lapsi oppii tekemällä ja kokemustensa kautta. Koulun on siis tarjottava mahdollisuuksia erilaisille oppijoille ja erilaisille oppimiskokemuksille. Kouluhanke voidaan toteuttaa myös siten, että siitä ei tule kaikkein kalleinta, vaikka tavoiteltaisiinkin mahdollisimman hyvää. Nykyaikaisen oppimiskäsityksen mukaan oppilaiden viihtyvyys ja hyvät oppimistulokset edellyttävät sopivasti vapautta ja tilaa. Meillä ei yhteiskuntana ole varaa toteuttaa ”huonoja” kouluhankkeita. Hyvän kouluhankkeen edellytys on syvällinen ja moniammatillinen yhteistyö. Tulevaisuuden hyvien oppimistulosten varmistaminen vaatii meiltä kaikilta sujuvaa yhteispeliä.