Hiilijalanjälki, hiilikädenjälki?

Useimmat ovat jo törmänneet uutisissa ja arkikielessäkin yleistyneeseen termiin, hiilijalanjälkeen. Sanalla tarkoitetaan jonkin asian tai toiminnon tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä, jotka aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Rakentamisessa hiilijalanjäljen laskennan tarkoitus on selvittää, miten paljon päästöjä rakennus tuottaa koko elinkaarensa aikana, alkaen rakentamisesta ja päättyen purkamiseen.

Hiilijalanjälkeä mitataan mittayksiköllä nimeltä hiilidioksidiekvivalentti (kg CO2e). Yksikössä on eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus muunnettu hiilidioksidin vastaavaksi vaikutukseksi:  vaikutus, jonka 1 kg ilmakehään päässyttä hiilidioksidia aiheuttaisi 100 vuodessa.

Hiilijalanjälkilaskentaa varten lasketaan myös päästöjä pienentävä hiilikädenjälki, joka esitetään samassa mittayksikössä. 

Hiilikädenjäljellä mitataan rakennusten myönteisiä ilmastovaikutuksia, esimerkiksi hiiltä, joka on sitoutuneena rakenteisiin, onko rakennustuotteita kierrätetty, onko pihalle istutettu uutta kasvustoa, tuottaako rakennus uusiutuvaa energiaa valtakunnan verkkoon ja niin edelleen – siis ilmaston lämpenemiseen nähden positiivisia vaikutuksia, joita ilman rakennuksen rakentamista ei syntyisi.

Ympäristöministeriö on kehittänyt laskentamenetelmän, ja laskenta raja-arvoineen on tulossa osaksi rakentamismääräyksiä. Syksyllä 2019 Hoivatiloilla tehtiin päätös, että jokaisesta käynnistyvästä kiinteistöhankkeesta teetetään sekä hiilijalanjälki- että hiilikädenjälkilaskelmat. Tämän päätöksen myötä on tullut ajankohtaiseksi miettiä kiinteistöjen hiilijalanjäljelle sopiva mittari, jonka pohjalta voidaan asettaa hiilijalanjäljen pienentämiselle mitattava tavoite.