Vieraskynä: Attendolla hoivakiinteistö on ennen kaikkea koti

Tämähän ei ole enää mikään uutinen, mutta asia, joka tulee muuttamaan yhteiskuntaamme valtavasti: Suomessa yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa nopeasti.

Tilastokeskuksen ennusteiden mukaan vuonna 2040 ikäihmisiä on lähes 1,5 miljoonaa, kun nyt heitä on noin 900 000. Uutisena ei tule sekään, että ikääntyneiden suomalaisten määrän kasvaessa myös ikäihmisten hoivan tarve kasvaa. Yhä useampi suomalainen tulee tarvitsemaan palveluita ja tukea, puhuttiinpa sitten kevyemmistä kotiin tuotavista palveluista tai tukevammasta ympärivuorokautisesta hoivasta ja asumisesta.

Tänä kesänä on käyty paljon keskustelua siitä, millaista tulevaisuutta meillä on lupa hoivan osalta odottaa. Kenen pitäisi varmistaa arvokas ikääntyminen ja hoivan toteutuminen, läheisten vai yhteiskunnan? Pitäisikö omaisuutta käyttää hoivan maksamiseen? Ja niin edelleen.

Itseäni pohdituttaa peruskysymys: miten varmistamme, että jokaisella on oikeus omannäköiseen elämään myös silloin, kun arki ei enää onnistu omin voimin? Tarvitsemme hyvää yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin kesken. Meidän on suhtauduttava avoimesti hoivan teknologiseen tulevaisuuteen, jossa ihmisten aikaa saadaan vapautettua kohtaamisiin. Emme myöskään saa unohtaa innovatiivisia ja uusia tapoja viedä palveluita kotiin. Teemme Attendolla hartiavoimin töitä ollaksemme vahvasti osa tulevaisuuden ratkaisua.

Omannäköinen elämä meillä ei synny vain hoivasta, vaan myös tiloista

Me Attendolla ajattelemme, että olemme ennen kaikkea koti. Ikäihmisille olemme loppuelämän koti. Vastuu on siis painava!

Ei ole yhdentekevää, millaiselta ympäristö näyttää: tiloilla vaikutamme suoraan siihen, miten asukkaamme voivat elää oman rytminsä mukaisesti ja omia tapojaan ja identiteettiään toteuttaen. Huoneen pitää tuntua kodilta, omalta tilalta – ei laitokselta. Yhteisten tilojen tehtävä on kannustaa yhdessäoloon, mutta samalla tilaa on oltava myös rauhalle. Esteettömyys, luonnonvalo ja selkeät tilaratkaisut auttavat asukkaitamme liikkumaan omatoimisesti ja itsenäisesti.

Kun ympäristö on suunniteltu asukkaan näkökulmasta, se tukee toimintakykyä, luo turvallisuuden tunnetta ja tekee mahdolliseksi sen, että jokainen voi elää juuri omalla tavallaan. Siis kuin kotonaan.

Tiedämme kaikki, että arjessa pienillä asioilla on valtavasti merkitystä: yhdelle se on tuttu tuoli omassa huoneessa, toiselle puistoa kohti antava ikkuna. Tilojen suunnittelu ei siis ole missään tapauksessa pelkkää rakennustekniikkaa, vaan mitä suurimmassa määrin hoivaa ja elämänlaatua tukeva ratkaisu.

Kun katsomme tulevaisuuteen, meidän on uskallettava kaikista resurssihaasteista huolimatta kysyä, millaisen arjen me haluamme itsellemme silloin, kun emme enää pärjää yksin? Harva meistä haluaa vain ”hyvää hoivaa”, vaan mahdollisuuden elää itselle merkityksellistä elämää – turvallisessa, toimivassa ja kodikkaassa ympäristössä.