Vuokramallilla vihdoin uudet, omanlaiset tilat!

Tasaisesti oppilasmääräänsä kasvattava Keski-Uudenmaan kristillinen koulu on toiminut Järvenpään kaupungilta vuokratuissa rakennuksissa. Toisessa rakennuksessa ilmeni sisäilmaongelmia, ja korvaavat tilat oli saatava nopeasti, ilman isoja investointeja. Ratkaisuksi valittiin vuokramalli ja toteuttajaksi Hoivatilat.

Vuodesta 2009 alkaen Keski-Uudenmaan kristillinen koulu ja päiväkoti on toiminut Järvenpäässä tiloissa, jotka rakennettiin noin sata vuotta sitten maatalousnormaalikoulua varten. Koulu sijaitsee peltomaisemasta kohoavalla mäellä kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa maisemassa.

– Ympäristö täällä on aivan ihana, mutta olimme jo pitkään haaveilleet tiloista, jotka vastaisivat tarpeisiimme paremmin. Kaipasimme lisää tilaa ja luokkia taide- ja taitoaineille, kertoo koulun vt. rehtori Hanna-Leena Forsman.

Haaveet alkoivat muuttua todeksi vauhdilla pari–kolme vuotta sitten, kun toisessa rakennuksessa havaittiin sisäilmaongelmia. Forsman kertoo, että koulun taustayhdistyksellä oli vuosi aikaa järjestää uudet tilat opetukselle ja varhaiskasvatukselle. Parhaaksi, ja suurella todennäköisyydellä ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi osoittautui uuden koulukiinteistön hankinta vuokramallilla.

– Halusimme sopimukseen kuitenkin lunastusmahdollisuuden 25 vuoden vuokra-ajan jälkeen, ja senkin vuoksi olimme vahvasti mukana projektin kaikissa vaiheissa, Forsman summaa.

Koulun taustayhdistys otti jo alkumetreillä oman konsultin, joka auttoi etenemään hankkeen kanssa viisaasti ja nopeasti. Pian oli hankesuunnitelma hiottu, kilpailutus pystyssä, tarjoukset saatu, hankintapäätös tehty ja rakentaminen ripeässä vauhdissa.

Erityisen tarkkaa tilasuunnittelua

Kilpailutuksessa Hoivatilojen ja arkkitehtitoimisto Avarion suunnitelmaan ihastuttiin ensisilmäyksellä. Forsmanin mukaan koulu näytti ulkoapäin todella sopivalta alueelle, ja kaikki heille tärkeät asiat – hieman omaperäisetkin toiveet – oli huomioitu.

Koska toiminta jatkuu myös vanhassa, terveessä rakennuksessa, tuli koululla ensin miettiä, mitkä toiminnot eri rakennuksiin tulee.

Selvää oli, että uudisrakennukseen sijoitetaan aiemmin tyystin puuttuneet taide- ja taitoaineluokat sekä päiväkodin ja eskarin tilat. Seurakseen ne saivat neljä tavanomaista luokkatilaa sekä opinaukioksi nimetyn avaran aulatilan, joka mahdollistaa monipuoliset tilaisuudet ja palvelee iltaisin myös koulun ulkopuolisia käyttäjiä.

Tilojen sijoittuminen ja yhdisteltävyys mahdollistavat monipuolisen käytön. Tärkeä lähtökohta kuitenkin oli, että kouluyhteisö saa tilat, jossa kaikille oppilasryhmille on oma perinteinen luokkansa – kuin turvapaikka, josta käsin toimia. Sama pätee myös päiväkodin tiloihin: molemmille ryhmille on omat ryhmä- ja pienryhmätilansa, mutta lepo- ja leikkihuoneet ovat yhdistettävissä isoksi, lähes 80 m² kokonaisuudeksi.

Rakennuksen pääsuunnittelija, arkkitehti SAFA Anne Jaakola-Wondafrash oli mukana hankkeessa aivan alusta alkaen. Hän kertoo lähtökohtien olleen monella tapaa mielenkiintoiset:

– Rakennus on laajentuma toiselle koulurakennukselle, rakennusoikeutta oli käytettävissä melko vähän ja tontti on aika pieni, joten jokaisen neliön hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla piti miettiä todella tarkkaan.

– Suunnittelua ohjasi myös se, että asemakaavassa ja rakennustapaohjeessa on annettu paljon tavoitteita ja suuntaviivoja siihen, minkä tyyppistä ympäristöä alueelle rakennetaan”, sanoo Arkkitehti SAFA Anne Jaakola-Wondafrash.

Kun rakennusta esiteltiin rakennusvalvonnassa ja kaavoittajalle, oli se kaikkien mielestä kulttuurihistorialliseen maisemaan erinomaisesti sopiva.

Mennään eikä meinata

Koulu tehtiin tilaelementtitoteutuksena, jonka sanelema jako noin neljän metrin ”suikaleisiin” huomioitiin suunnittelussa: tilojen muodot on mietitty niin, että ne ovat järkevästi toteutettavissa tilaelementeillä. Ajallista säästöä tuonut tilaelementtirakentaminen osoittautui luontevaksi ja hyväksi ratkaisuksi, vaikka kerrosten keskenään erityyppiset tilat toivat suunnittelupöydälle lisähaastetta.

Tiukka aikataulu vaikutti hankkeessa muuhunkin kuin rakennustapaan. Jaakola-Wondafrash kertookin, että prosessin jokaiselle vaiheelle oli varattu tavanomaista vähemmän aikaa. Niinpä yhteistyöltä rakennuttajan, urakoitsijoiden, käyttäjien ja tilaajan kesken vaadittiin aivan erityistä sujuvuutta. Jaakola-Wondafrash toteaakin, että hieman heikoimmilla lenkeillä ei aikataulussa olisi pysytty.

Myös Hanna-Leena Forsman toteaa kaikkien osapuolten ymmärtäneen, että nyt mennään eikä meinata. Hoivatiloilta projektia johdettiin Forsmanin mukaan jämptisti ja hyvällä vuorovaikutuksella. Aikataulu piti, ja syyslukukausi aloitettiin rinta rinnan 1920- ja 2020-lukujen koulukiinteistöissä. Ensimmäisen koulupäivän Forsman päätti viettää kokonaan uudella puolella:

Jyrkkä harjakatto antaa rakennukselle omaleimaisen ulkonäön. Aukotus on moderni, yksityiskohdat hillittyjä ja väritys ovat perinteinen. Rakennus on verhottu punamullan sävyyn maalatulla pystylaudalla, tehostevärejä tai -kenttiä ei ole. Ulkoarkkitehtuuriltaan koulu on alueen miljööseen ja historiaan hyvin sopeutuva.